Vesattarille arvokasta oppia Halli-SM-turnauksesta

Lauantaiaamulla herätyskellot piristävät aivan liian aikaisin, kun vesattaret lähtivät kovaan koitokseen Poriin Halli-SM-alkuturnaukseen. Naiset olivat tiukan paikan edessä, sillä vastaan asettuivat viime vuoden pronssimitalisti Porin Pesäkarhut ja pudotuspeleihin yltänyt Mansen Räpsä. Hallipeleistä lähdettiin hakemaan kokemusta kovemmista peleistä. Suurimmalle osalle tämä oli ensimmäinen kerta päästä pelaamaan pääsarjatason joukkueita vastaan.

Joukko jännittyneitä naisia asettui klo 9.00 ensimmäiseen peliin Porin Pesäkarhuja vastaan. Pesäkarhut eivät lähteneet aliarvioimaan sarjatasoa alempana pelannutta vastustajaa, vaan astelivat kiilaan ykköskokoonpanolla jolla pelasivatkin lopulta koko turnauksen. Ensimmäisellä jaksolla pieni, ja joillain vähän isompikin jännittyneisyys näkyi Vesattarien otteissa ja Pori sai tilanteita ja juoksuja omien hyvien suoritusten lisäksi Vesattarien virheistä, muun muassa peräkkäisillä harhaheitoilla kaksi juoksua. Toki Pori oli odotetusti hyvinkin hallitseva osapuoli, mutta Vesattaret pystyivät rakentamaan ihan mukavasti tilanteita Porin kovasta ulkokentästä. Ensimmäinen jakso ei kuitenkaan juoksuja Vesattarille tuonut, vaan Pori vei jakson lopulta lukemin 0-5. Toiselle jaksolle Mynämäki uutta peli-ilmettä vaihtamalla lukkariksi Salla Lehtosen ja rakentamalla ykköskärjen -98 syntyneiden Ida Lähteen ja Mari-Ann Lehtisen ympärille. Jakson aloittavalla sisävuorolla Porin kokenut jokeriosasto osoitti olevansa hyvässä lyönnissä jo alkutalvesta ja siirsivät vastustamattomilla lyönneillä Porin heti alussa 3-0 johtoon. Pori vei lopulta myös toisen jakson selkeästi 7-0, eikä Vesattaret onnistuneet avaamaan juoksutiliään viidestä kotiutusyrityksestä huolimatta. Kentän parhaita ei yksittäisissä otteluissa palkittu, mutta tässä ottelussa palkintoraati olisi selvinnyt kohtalaisen helpolla. Porilaisten jokerikotiuttaja Heidi Kuusisto löi puolet joukkueensa lyödyistä juoksuista, ja vastaavasti Mynämäen kärki Henna Nurmi pääsi etenemään jokaisessa kuudessa lyöntivuorossa joista neljä kertaa kärkenä.

Pienen huilin jälkeen Vesattaret saivat vastaansa Mansen Räpsän, joka pääsi tähän peliin tuorein voimin. Vesattaret eivät olleet pelin alussa täysin hereillä, vaan Manse pääsi heti ensimmäisessä vuorossa 5-0 johtoon, enimmäkseen ottamattomilla lyönneillä, mutta osin myös ulkokentän avustamana. Vesattarien sisäpeli oli hyvin takkuista, ja ainoa onnistuminen nähtiin kolmannessa vuoroparissa, jossa ensimmäinen juoksu näki päivänvalon Heidi Nurmen kotiuttaessa komeasti Mirjami Raitasen. Ensimmäinen jakso päättyi Manselle lopulta luvuin 7-1. Toinen jakso oli Vesattarilta turnauksen parasta peliä, kun taas Manselta ehkä 1.jakson helppo voitto tuntui vieneen keskittymisestä terävimmän kärjen. Manse löi heti toisen jakson alkuun kaksi juoksua, mutta Vesattaret vastasivat omalla tasoittavallaan samalla mitalla Heidin kotiuttaessa pikkusisko Henna Nurmen ja Mirjamin kotiuttaessa joukkueen parhaana palkitun Ida Lähteen. Vesattarille tarjoutui vielä mahdollisuus siirtyä johtoon, kun Petra Kaitonen paukautti pallon kolmospuolelta maisemiin 1-tilanteessa. Hallissa harvoin yritetään edetä ykköseltä kotiin asti, mutta tällä kertaa sekin harvinaisuus nähtiin kun Maria Kitola lähti riskillä yrittämään kolmatta väliä Petran lyönnin päätyessä aivan hallin 3-nurkkaan. ”Mama” kuitenkin hyytyi juuri ja juuri kotipesän kynnyksellä, josta syöksystä huolimatta seurauksena vajaan metrin palo ja vuoronvaihto. Toisessa vuoroparissa kumpikaan joukkue ei saanut juoksuja aikaiseksi, joten kolmanteen ja ratkaisevaan vuoropariin siirryttiin 2-2 tasatilanteessa. Pitkään näytti jo siltä, että Manse saadaan jälleen pidettyä nollilla, mutta lopulta taululle kirjattiin yksi lisäjuoksu lyöjien jo käydessä vähiin kun 1-3-tilanteen laittoman jälkeinen kotiutusyritys pomppasi harmittavasti koppari Sini Haatajan räpylästä pois. Vesattaret saivat tasoittavallaan vielä palottoman 1-3-tilanteen kärjestä, mutta tämä hätäiltiin pelkäksi 3-tilanteeksi jonka kotiutusyritys lopulta suuntautui kopiksi. Näin viimeisellä sisävuorolla ei enää juoksuja, joten jakso Manselle niukasti 3-2. Enempäänkin olisi ehkä mahdollisuuksia ollut, mutta toisaalta kauaa ei puhdaskaan tappio jaksanut harmittaa.

Pelinjohtaja Markus Kitola tiivistikin päivän antia seuraavasti. – Pystyimme tekemään erilaisia kokeiluja ehkä vähän enemmän kuin lopputurnauspaikasta totisemmin pelanneet vastustajamme. Lisäksi täytyy ihailla miten nuoret pelaajamme selvisivät päivästä alkujännityksestä toivuttuaan. Esimerkiksi Sinistä ei ennen Manse-ottelua löytynyt edes pelaajakorttia pesiksenmaailmasta, ja silti päivän ainoaksi virheeksi jäi harmittavasti vaativalla kopparin tontilla juuri tuo Mansen 2.jakson voittojuoksu. Samoin nuoret lukkarimme joutuivat aika kovaan paikkaan ja syöttämään vuodenaikaan nähden vähän ylikorkeaa tolppaa jotta ulkovuorot saatiin pysymään lyhyinä. Pari juoksua vastustajat löivätkin korkeista syötöistä tavallaan ylimääräistä, mutta vastaavasti esim. Mansen sarakkeessa oli pelin loputtua yli puolet paloista takapaloja ykköselle. Lisäksi pitää olla tyytyväinen joukkueen uskallukseen, ja etenkin haluun pelata näitä pelejä. Kukaan pelaajista ei ainakaan äänen uskaltanut pitää haastetta liian kovana, ja vaikka kutsu tuli Laitilan luopumisen myötä vähän viime tingassa, niin joka ainoa harjoitusrinkiin kuuluva järjesteli hiihtolomansa siihen malliin että osallistumiselle ei muodostunut esteitä.

Tappioista huolimatta Vesattaret voivatkin olla tyytyväisiä, ja jopa ylpeitä päivän suorituksestaan. Pelin tempo oli toki selkeästi kovempi superpesiksessä kuin kaksi tasoa alempana suomensarjassa, jossa naiset viime vuonna pelasivat. Jonkin verran toki hallin hidas alusta tasoittaa tasoeroa, mutta nyt myös tiedetään paremmin, millä osa-aluilla ollaan jäljessä ja mitä joukkueelta ja pelaajalta vaaditaan, jotta superpesisjoukkueen palauttaminen Varsinais-Suomeen olisi realismia. Varmaa ainakin on, että Halli-SM antoi vain lisää virtaa ja lisää motivaatiota nuorelle ja nälkäiselle joukkueelle.